Slider

KUN LAPSI TIPPUI SOHVALTA.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Helvetti. Helvetin helvetin helvetti. Idiootti, idiootti ja idiootti. Typerä, ajattelematon, idiootti. HUONO ÄITI. Ihan kamala. Minä.

Ihana lauantai, ainakin piti olla. Meille tuli vieraita ja siinä sitten juotiin kahvia tavallisesti, olkkarin sohvalla. Eevi käveli sohvalla metrin matkaa edestakaisin. Kävi aina kääntymässä ja tuli takaisin. Sohvalla istui neljä ihmistä, ja Eevi käveli siis selkänojan ja selkien välissä. Mun katse liikkua Eevin ja läppärin väliä, vilkuilin Kodin1:sen sivuilta -40% kalusteita. Eevi, läppäri, Eevi, läppäri, Eevi. EEVI! Kuului tömähdys ja tyttö makasi rähmällään lattialla. 

Paniikki-itku valtasi tytön ja lähdettiinkin yläkertaan rauhoittumaan. Viidessä minuutissa tilanne oli ohi ja neiti oli täysin omaitsensä, nauravainen ja hyväntuulinen. Otsaan jäi muistomerkki tapahtuneesta, punainen läntti, joka luultavasti muuttuu yön aikana mustelmaksi. Nyt yöllä herättelen tyttöä kahden tunnin välein ja höpötän sille tavallisia juttuja ja toivon saavani vastaukseksi thöi, äitä, hä, ei, ätä tai nännäänää, eli Eevin tavallisimmat höpötykset. 


Tiedättekö, itkettää, hävettää, harmittaa ja ahdistaa. Tämähän olisi voinut sattua päivällä mun ollessa ovi auki vessassa, tai sillon kun teen ruokaa. Mutta tämä tapahtui niin että meitä oli monta paikanpäällä, eikä kukaan kerennyt nappaan koppia. Tyhmä minä. Hiton tyhmä. 

Kun halaan tota rinnan päällä nukkuvaa tyttöä, polttaa sisuskaluja täysillä ja kyyneleet valuu mun silmistä. En ikinä anna anteeksi itselleni jos tästä tulee jotain. En ikinä anna anteeksi itselleni että näin pääsi käymään.

16 kommenttia:

  1. Varmasti tuntuu kurjalta mutta onneksi ei käynyt pahasti ☺ Nämä pienet on onneksi niin lujaa tekoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuntuu olevan, onneksi <3 Kyllä näin jälkikäteen tuntuu että äitiä sattui enemmän!

      Poista
  2. Tiiän että tuntuu kauheelta mut ei kannata jäädä suremaan! Se on elämää ja lapsille sattuu ja tapahtuu jos ne vain ovat rohkeita yrittämään. Meillä tiputaan melkein päivittäin jostain, koska en vain koko ajan kerkeä olemaan kiipeilevän tytön vieressä vahtimassa. Siitä ne oppii, vähän niinkuin me aikuisetkin opitaan virheistä. Meidän poika tippui myös joskus sohvalta ja mä olin siinä lattialla sen edessä istumassa, kerkesin napata hänet jaloista kiinni ajatellen että ei satu mitään. Mutta ei olis kannattanut ottaa niistä jaloista kiinni kun hänen yläkroppa jatkoi matkaansa ja pää osui sohvapöytään niin että otsaan tuli kunnon haava. Jouduttiin mennä sairaalaan liimattavaksi. Hetken jo olin niin paniikissa että poika vuotaa kuiviin. Mut nyt siitä on enää pieni arpi muistona, ja mitään muuta ei enää huomaakaan :) teillä kävi hyvin kun pärjäsitte pelkällä mustelmalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kamala, kyllä sielläkin on sattunut! Sehän se kun oikeasti mitä vaan ehtii tapahtua, ihan silmän räpäyksessä. Kaikkea me äiditkään ei voida estää, vaikka kuinka yritetään. Kyllä tää niin opettaa lasta kuin äitiäkin! :D

      Poista
  3. Voih! Meillä on toinen tullut sohvalta alas kunnon voltilla ja se näytti pahalta.. Ja pienempi vauvana tippui sängyltä yöllä kun imetin ja nukahdin, säikähdin niiiiin paljon ja sytytin itseäni enkä enää sinä yönä nukkunut kun piti valvoa että toisella on kaikki hyvin :(

    Näitä sattuu, onneks lapset on ihmeellisen joustavaa kamaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkun sanoit, onneksi lapset on joustavaa kamaa! <3 Itsesyytökset on kyllä järkyttäviä. Jotenkin nyt jälkikäteen on itselle armollisempi, mutta alkuun oli kyllä ihan kauhea olo. Ja sepäse, näitä sattuu, sekunttikin on pitkä aika näiden tenavien kanssa, mitä vaan ehtii tapahtua. <3

      Poista
  4. Ei kannata syyllistää itseään liikaa. Jokainen lapsi tippuu joskus sohvalta. Mä en ainakaan usko sellaista lasta olevankaan joka ei olisi pudonnut. Meillä on pudottu ja monta kertaa. Aina se harmittaa yhtä paljon ja mielessään maalailee kaikki uhkakuvat, mut loppupeleis ei niille vain mahda mitään. Tekevälle sattuu.

    VastaaPoista
  5. Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu, vaikka olisit kuinka tarkkana tahansa.....tuntuu joo hirveältä....meillä on siirrrytty pinnasängystä isompaan , kun lapsi on keikannut itsensä yyli laidan...vaikka parisänky on ollut aina siinä vieressä, eli pehmeästi on kierähdetty sängystä toiseen, on siinäkin pelästynyt.

    VastaaPoista
  6. Nyt 1-vuotiaan esikoisen äitinä tuntuu itsestäkin aina pahalta, jos tuo poika putoaa. On pudonnut pari kertaa sohvalta ja sängystäkin ja varmasti vielä tuoöla kohelluksella tulee putoamaan. Onneksi lapset ovat senverran mukautuvaisia vielä kropaltaan, että useimlissa tapauksissa selvitään vain säikähdyksellä ja parilla mustelmalla. Ei kanmata syyllistää liikaa itseään, sillä ei kaikkia kolhuja ja putoamisia voi estää ellei lasta kääri johonkin kuplamuoviin tai laita ketjulla kiinni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Usein näyttää pahemmalta mitä se todellisuudessa on. :)

      Poista
  7. Vahinkoja toki sattuu, niiltä ei voi välttyä. Mutta kaksi asiaa tekstissäsi näin satunnaista lukijaa oudoksutti; a) miksi lapsen ylipäätään pitää saada juosta sohvalla b) jos teillä on vieraita ja kahvihetki käynnissä, miksi sinä surffaat netissä katsomassa huonekaluja?!

    VastaaPoista
  8. Hei tiedän tunteen! Tyttäreni putosi toiselta rappuselta betonikivetykselle ja häneltä halkesi hammas joka poistettiin myöhemmin nukutuksessa. Äitiys on syyllisyyttä, pelkoa ja harmitusta, mutta myös iloa onnea ja rakkautta. Vaikka sinulla olisi kymmenet kädet ja kaikki maailman kuplamuovi lapsesi ympärillä et voisi estää kaikkia vahinkoja. Älä syyllistä itseäsi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! Onneksi ei sattunut mitään sen suurempaa. Toivottavasti jatkossa jos jotain sattuu niin muistan nää sanat. <3

      Poista
  9. Voi Julia <3 Arvaapa miten mulle kävi... Mä kumarruin laittamaan puoleksi sekunniksi kestovaipan pesukoneeseen - ja Aava 3kk kääntyi eka kerran elämässään vieressä pöytätasolla hoitopöydällä pudoten suoraan laattalattialle! Kauheaaaaaaaa!!!! Ambulanssin tullessa tyttö vain nauroi ja hihkui näille vieraille. Kolhuja tuli vain minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Hui kauheaa, kyllä varmasti jätti sydän muutaman lyönnin välistä. Onneksi, onneksi nää pikkuset on niin lujaa tekoa <3

      Poista

Kiitos kommentista! :)

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan