Slider

LAPSI JÄI AUTON LUKKOJEN TAAKSE

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Viime viikon sunnuntai.

Päätettiin lähteä Anopille iltakahville. Höpistiin pihalla ja Eevi oli innoissaan nähdessään mummun. Anoppi lähti pian hakemaan meille ruokaa, me yritettiin keksiä Eeville muuta ajateltavaa, ettei mummun lähtö itkettäisi. Päästettiin Eevi leikkimään anopin toiseen autoon, takaovi oli auki, niinkuin aina. Eevihän rakastaa autoja ja aina auton nähdessään hokee "autoo autoo, ajaa ajaa". Siellä se leikki ajavansa autolla minun katsellessa auton vieressä ettei mitään satu.

Hetken päästä Eetu tuli mun viereeni seisomaan ja rupesi selittämään jotain asiaa, samalla painaen ajatuksissaan takaovea kiinni. Ehdin sanomaan "älä älä älä", mutta liian myöhään. Ovi jäi sentin raolleen, mutta niin kuitenkin että takaovi lukittui. Koitettiin kahvasta, eikä ovi auennut. Kierrettiin auto, eikä yksikään ovi auennut. Auton avaimet oli autossa sisällä.

Eetu lähti heti etsimään sisältä auton vara-avainta, mutta anoppi kertoi puhelimessa avaimen jääneen autokorjaamolle. Yritimme myös ujuttaa erilaisia keppejä oven välistä saadaksemme ikkunan auki, mutta sekään ei tuottanut tulosta. Kaikista yrityksistä huolimatta me ei osattu murtautua anopin autoon. Eevi kuitenkin leikki edelleen nätisti ajavansa autoa, eikä hoksannut olevansa lukkojen takana. Eevin sijasta eniten paniikissa olikin mies, joka jatkuvasti soimasi itseään siitä että painoi ajatuksissaan takaoven kiinni. 

Anopilta tuli puhelu, että Sulinko on soitettu, ja sieltä tulee joku avaamaan auton ovet. Ei mennyt montaakaan minuuttia, kun pihaan kurvasi jo meidän pelastus. Emme onnistuneet avaamaan ovia lukkopesästä, mutta saimme ujutettua metallisen tikun oven välistä ja painettua sitä kautta avaimien lukituksen poisto nappia. Taapero ehti jo väähän hermostua autossa, mutta onneksi saatiin viihdytettyä sitä auton ulkopuolelta, ettei tullut mitään lohdutonta itkua missään kohtaa. Mitään traumaakaan tytölle ei jäänyt, kun tosiaan tilanne ei ehtinyt kestää kauaa eikä hän hermostunut kunnolla missään kohtaa. Puolituntia tapahtuneen jälkeen Eevi jo taas hokikin "ajaa ajaa autoo".

Jälkeenpäin vielä mietin asiaa, mitä jos olisi ollut helle? Mitä jos apua ei olisikaan ollut lähellä? Mitä jos olisimme olleet mökillä? Mitä jos ei olisi ollut puhelinta mukana? No, ikkunan olisimme toki joutuneet hajottamaan, mutta siitä ehkä taaperolle olisi jäänyt traumat.

Onneksi mitään ei sattunut ja onneksi apu tuli nopeasti.

Tästä ainakin opimme, että auton ovet saattaa lukittua painamatta lukitusta. Ja että aina kun lapsi on autossa, on ainakin kaksi ovea auki, tai ikkuna ja ovi.

Niinjoo, ja jos joku ehdottaa että jatkossa emme päästä lasta autoon ollenkaan, niin kerron jo nyt että aijon päästää. En vie lapseni lempi puuhaa siksi että me aikuiset mokattiin.

Maailman suurin kiitos teille, Hinausautot K.Sulinko.

1 kommentti:

  1. Meilläkin autolla ajaminen yks lemppareita :D onneksi selvisitte säikähdyksellä ja ihan totta miksi kieltämään jos lapsi itse edelleen haluaa autolla ajaa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan