Slider

TOIVOTTAVASTI VIHREÄMPI VUOSI

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kuvissa näkyvät kukat on todellakin mun äitin.

Mun uuden vuoden lupaukset oli taas niin simppeleitä kun olla ja voi. Yksi niistä lupauksista oli hommata kukkia ja pitää ne hengissä. Kuullostaa simppeliltä, mutta uskokaa pois, se ei todellakaan ole helppoa. Muistan kun mun isoveli muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja jätti mulle hoitoon sen vuosia kasvattamat kaktukset. Lupasin pitää niistä huolen ja toisinaan muistinkin, mutta kuitenkin onnistuin kuivattamaan nekin kestävät kukat. Niistä kaktuksista jäi jäljelle ruskea kuivunut kuori.



En ihan oikeasti edes tiedä mikä mulla menee aina niin pieleen kukkien kanssa. Ehkä se on se jos muistan kastella niin kastelen liian usein ja liikaa, ja sitten taas toinen ääripää on täysin kuivunut kukka. Ensimmäisen peikonlehden taisin vahingossa ensin hukuttaa ja kun yritin korjata tilannetta vähän vähemmällä kastelulla niin se kuivu ihan kokonaan. Kukka parka. Sain myös mun äitipuolelta huolella kasvatetun muratin ja ihan nolottaa myöntää että se alkaa muistuttaa kovaa kyytiä sytykesipsiä takkaan.



Ja sitten se kukkien paikka. Meidänkin talossa on 4 tulipesää, joten takan lämpö ei varmaan tee hyvää kukkasille. Toinen vaihtoehto on ikkunan edessä, mutta tälläisessä vanhassa talossa ihan varmasti vetää juurikin ikkunoiden tai lattianrajan läheltä. Ja voi taivas kun ne kukkaset hakee paikkaansa alkuun, ja sitten kun löydän hyvän paikan, ne kuoleekin siihen että haluaisivat vaan olla paikallaan. Huoh.
Olen usein huomannut kyseleväni tutuilta kuinka usein kukkia kastellaan, mutta vastaus on kutakuinkin " No kastelen sillon kun muistan". Nii. Kun mähän en sitten muista.



Kertokaa nyt joku, miten niitä kukkia oikein hoidetaan?!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan