Slider

Onnea 3-vuotiaalle esikoiselle!

maanantai 19. helmikuuta 2018

En aloita postausta tällä kertaa voivottelemalla ajankulua vaikka mieli tekisikin. Tänään on tullut muisteltua kolmen vuoden takaisia tapahtumia oikein urakalla, kaikki "ummetuskrampeista" synnytyksen aikana toimitettuihin pitopalvelutilauksiin on naurattanut  ja oon myös tuntenut itseni niin kiitolliseksi niistä tyypeistä jotka aikoinaan osallistui ensimmäisen synnytyksen kulkuun. En ole koskaan julkaissut esikoisen synnytyskertomusta, mutta uskokaa tai älkää, se on tuolla luonnoksissa melkein loppuun asti kirjoitettuna. Aloitin kirjoittamisen niihin aikoihin kun avasin blogin, mutta jostain syystä sen loppuun saattaminen ja julkaiseminen on vaan jäänyt. Voisinkin jonain päivänä kirjoittaa sen loppuun niiltä osin mitä muistan. 


19.02.2015 klo 23:03 Sain kuitenkin syliini tuon 3595g painoisen tytön. Tytön joka oli hurjan kovaääninen, herkkä ja äärettömän kaunis. Ja sitä kaikkea se on vieläkin. Niin tulta ja tappuraa kun olla voi. Sanon aina että Eevi ja Aada on kuin yö ja päivä, niin erilaiset. Eevi on selvästi ollut alusta saakka vahvatahtoisempi, vilkas ja rohkea, kun taas Aada on enemmän harkitseva, varovainen ja kärsivällinen. Kumpikin opettaa meitä vanhempia ja etenkin toisiaan omalla tyylillään. Toivottavasti he joskus osaa yhdistää voimavaransa ja on ihan lyömätön tiimi yhdessä. 

Eevi on tosi perhekeskeinen tyyppi, hän kaipaa aina ympärille hyvää hälinää. Hänen mielestään meidän perheeseen kuuluu itsensä lisäksi Aada, Nipsu, Äiti, Isi ja Äijä. Äijä on siis Eetu isä jota me nähdään melkein päivittäin. Tällä hetkellä on meneillään joku äiti/isikausi, Eevi ei halua olla hetkeäkään erossa meistä vanhemmista, eikä sellaiselle kyllä onneksi ole mitään tarvettakaan. Ehkä tähän vaikuttaa se kun isi on nyt ollut enemmän kotona sairasloman takia, tai sitten joku muu. Itse ainakin muistan lapsuudesta ne koti-ikävä kaudet jotka kesti aina oman aikansa. 
Syksyllä Eevi aloitti mummun kanssa uinnin kerta viikossa, mutta nyt on vedetty liinat kiinni senkin suhteen ellei äitikin ole mukana. Siispä kevätkausi jää nyt siltä saralta pois. Meidän oli alunperin tarkoitus aloittaa taaperotanssi nyt keväälle mutta skipattiin se koska se oli uinnin kanssa peräkkäisinä päivinä, ja nyt taitaa olla liian myöhäistä ilmoittautua tanssiin. Vai onko? Kaikesta huolimatta jotain aktiviteettia on etsinnässä, mutta toistaiseksi kaikki yksin meneminen edes kerhoon on poisluettu. 


3-vuotiaan puheenkehitys on ollut oikein huimaa viimeaikoina, koko ajan puhutaan, opitaan uusia sanoja ja harjoitellaan sanojen taivutusta. Ihan kaikki ei ymmärrä neidin höpötyksiä ja toisinaan saan olla suomentamassa joitakin sanoja, mutta vähenevissä määrin jo. Tavut menee välillä väärinpäin, esimerkiksi muovailuvaha on muovailuhava, ja mennään on hemmään. Jotkut sanat tulevat Englanniksi tiettyjen piirrettyjen takia, esimerkiksi värejä Eevi saattaa luetella näin " Punainen, jelou, Vihreä, Pluu, Vait". Ensimmäinen haukkumasanakin on opittu ja se on Nynny.



Piirtäminen ja vesivärit on kova juttu ja sen huomaa myös meidän ruokapöydästä. Oon jokseenkin laiska sen suhteen että jaksaisin joka kerta kaivaa kaapista pöytäliinaa askarteluja varten, en jaksa pukea lapsille mitään askarteluessuja tai sen koommin suojailla mitään paikkoja tahroilta. Mun mielestä osa inspiraatiosta hukkuu niihin alkutöihin jotenka meillä maalaillaan sillon kun inspiraatio iskee. Toisaalta kyllä, nykyään on ihan nättejä muovisia pöytäliinoja verrattuna niihin mitä oli sillon kun olin itse pieni, siispä jos löytäisin kauniin yksilön mitä pitäisi muutenkin pöydällä niin se olisi sitten asia erikseen. Mutta ehkä jo liian myöhäistä sekin :-D Lisäksi tanssiminen ja temppuileminen on ihanaa. Lempileikkejä on edelleen kotileikit (ruoanlaitto, koirat ja vauvat).



Isosiskona Eevi on äärimmäisen huolehtiva ja rakastava. Ollaan selvitty mun mielestä aika pienellä kaiken mustasukkaisuuden suhteen, tosin viimeaikoina sekin on noussut vähän pintaan hiljaa hiipivän uhman kanssa. Aada höpöttelee omaa kieltään paljon ja näyttää erilaisia temppuja ja tarkoituksella hauskuutta muita, siispä ei ihme että 8 kuukautta neutraalisti ollut sisko kommunikoinnillaan vie Eevin tilaa. Ehkä ihan hyväkin näin, niin opitaan taas sitä huomion jakamista. Ensimmäisellä palkallaan ( Kyllä, Eevi aikoo mennä ideaparkkiin töihin omien puheidensa mukaan) hän aikoo ostaa siskolle oman "kenkäjutun" eli kengän muotoisen leikkitalon ja oman namipussin. Eevi tietää tarkkaan mitä pikkusisko saa ja mitä ei saa tehdä ja huolehtii kovasti että tehdään vaan sallittuja juttuja. Kaupasta tullessa ehtii tulla jo ikävä kummallakin ja iltaisin pitää pussata vähintään viidesti saman peiton alla ennen nukkumaan menoa. Ja kun joku kertoo Eeville kuinka rakas hän onkaan niin vastaus on miltei aina " Niin ja minä lakastan Aala-tiskoa". ( Minä rakastan Aada-siskoa)



Hiuksia on kerran jo leikattu mutta nuo on ihan super pitkät. 

Paljon onnea Eeviskä, Eevikkä, Esko, Esko-Olavi, Myttynen, Pumppinen, Pönttinen, Hönttinen, eli Eevi.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista! :)

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan